Metallien sulatustekniikkaa induktiokuumennuksella on kehitetty yli sata vuotta, ja se kehittyy edelleen tähän asti. Kaikki alkoi siitä, että tiedemies M. Faraday löysi sähkömagneettisen induktion ilmiön. Jo tuolloin tehtiin ensimmäiset käytännön yritykset luoda uusi tekniikka metallien sulatukseen laboratoriossa, mutta ne kaikki päättyivät epäonnistumiseen. Tuohon aikaan ei ollut laitteistoja, jotka kykenisivät tuottamaan riittävän tehoisia suurtaajuisia virtoja.
Ensimmäistä induktiouunia ehdotti S. Farranti vuonna 1887. Mutta paljon aikaa on kulunut ennen sen käytännön toteutusta. Vuonna 1890 Benedicks Bultfabrik -yritys toteutti tämän idean, syntyi todellinen mahdollisuus suorittaa metallien sulatus teollisessa mittakaavassa uudella tekniikalla. Mutta tuolloin ei ollut tehokkaita virtalähteitä, joten induktiouuni toimipieniä määriä metallia.
Tilanne alkoi muuttua 1900-luvun alussa, kun uunin suunnittelussa tapahtui merkittäviä muutoksia. Ilmestyi tehokkaita generaattoreita ja suurtaajuisia virtalähteitä, joita alettiin käyttää sen toiminnan varmistamiseksi.
Puolijohdelaitteiden kehitys ja ensimmäisten tyristorimuuntimien ilmestyminen mahdollistivat tehokkaiden tehojärjestelmien luomisen niiden pohj alta. Nykyaikainen induktiouuni pystyy työskentelemään suurten metallimäärien kanssa. Innovatiivisten ohjausjärjestelmien käytön ansiosta siitä on tullut taloudellisempaa.
Tällä tekniikalla on mahdollista saada eri metallien erittäin puhtaita seoksia. Jos perinteisellä sulatusmenetelmällä, esimerkiksi konvertteriin, jää suuri prosenttiosuus epäpuhtauksista, niin tätä menetelmää käytettäessä niitä ei ole. Tämä mahdollistaa erittäin puhtaiden metalliseosten luomisen, joilla on hyvä suorituskyky.
Induktiouunin toimintaperiaate on mielenkiintoinen, joka koostuu metallien kosketuksettomasta lämmittämisestä sähkömagneettisen kentän avulla. Tämä tapahtuu kelan avulla, jonka kuormana on uuniin ladattu metalli. Jos uunin teho on tarpeeksi korkea, tapahtuu sulamista.
Induktiouunilla voi olla monenlaisia mittoja ja käyttötarkoituksia. Sitä voidaan käyttää laboratoriotiloissa tai suurissa teollisuuskomplekseissa eri kapasiteetilla ja kapasiteetilla.
Pieni kotitekoinen induktiouuni on melkoinenvoi olla hyödyllistä kotilaboratoriossa. Sen avulla voit valmistaa esimerkiksi juotetta, jossa on erilaisia sinkki- ja tinapitoisuuksia sekä paljon muuta. Sen valmistuksessa on otettava huomioon yllä oleva toimintaperiaate. Käytä korkeataajuista generaattoria (alkaen 30 MHz), tehokasta virtalähdettä, tehomoduuleja ja sen seurauksena upokas (se voi koostua 6-15 kierrosta PEV-8, 0 johtoa) voidaan sulattaa pala sinkkiä lyhyessä ajassa (15 -20 sekuntia).
Tämän tekniikan kehitys etenee asteittain lisäämällä laitosten tehoa, parantamalla alkuainetehopohjaa, lisäämällä generaattorin taajuutta ja käyttämällä innovatiivista kehitystä ohjaus-, valvonta- ja suojapiireissä.
